YDNA haploryhmien jakautuminen Suomessa

Suomen historiassa on ollut tapana laittaa suuri painoarvo idän ja lännen välisille eroille. Kun yksityiset ihmiset ovat alkaneet teettämään isälinja testejä, on tästä syntynyt aineistoa, jonka avulla voidaan tarkastella kuinka oikeita aiemmat tulkinnat ovat olleet. FTDNA:n Finland DNA Projectin tulokset ovat julkista tietoa, joista olen poiminut 2018 kesäkuussa 2596  otoksen, joissa tunnetaan sekä varhaisimman esi-isän asuinpaikka Suomessa, että haploryhmä. Kyseisessä projektissa oli tarkasteluhetkellä 5628 testattua, joista vajaat puolet täytti vaaditut kriteerit. Otos on tilastollisesti sen kokoinen, että tilastolliset virhemarginaalit ovat noin prosentin verran suuntaan tai toiseen.

Isälinjan testejä on tehty 12, 32, 67, 111 markkerilla, ja lisäksi osa testatuista on saattanut tehdä BigY testin. Riippuen markkereitten määrästä ja siitä, onko tutkittu myös SNP aineistoa, on haploryhmä voitu määritellä enemmän tai vähemmän tarkasti. Seuraava kuva kertoo aineiston päähaploryhmät. Oleellista on, että suomalaiset haploryhmät painottuvat aika harvoihin haplotyyppeihin, jotka ovat hyvin vanhoja. I ryhmässä L287 on rantautunut Suomeen noin 2500 - 1900 vuotta sitten, josta on erkautunut ryhmä L258 (2/3-osaa suomalaisista I ryhmäläisistä) ja edelleen sen kymmenkunta alaryhmää noin 1700 vuotta sitten. N ryhmässä Suomeen on levinnyt pronssikaudella  erikseen kolme runsaasti esiintyvää (L550, CTS9976 ja Z1925) N haploryhmää.  

yDNA:n päähaploryhmien jakautumat alueittain

Siirsin em. aineiston taulukkolaskentaohjelmaan ja muokkasin siitä rivi riviltä esille haploryhmät ja asuinpaikat Suomessa. Seuraavaksi liitin seurakunnat maakuntiin. Ongelmana on, että maakunnat ovat rajautuneet historian saatossa hiukan eri tavoin ja ole tässä mielessä tehnyt aineistossa omat ratkaisuni, jotka joku toinen olisi voinut tehdä hiukan toisin. Suurimmat tulkinnat koskevat Hämeen rajoja niin idässä, lännessä, etelässä kuin pohjoisessa. Jos tulkintani häiritsee, olen liitänyt oheen myös kartta-aineiston tuonne hieman alemmaksi.



Tilastollisessa mielessä aineisto on hyvän kokoinen, mutta ylläolevasta numerotaulusta näkee, että se on alueellisesti jonkin verrran vinoutunut. Aineistossa on suuret aineistot Savosta, Karjalan-kannakselta ja Etelä-pohjanmaalta, jotka vääristävät jossakin mielessä kokonaislukuja. Otos ei ole täysin satunnainen, koska osa näytteistä on saman kantaisän varmistusnäytteitä. Kuitenkaan ei voida sanoa, että kaikki samoihin kantaisiin osuneista näytteistä olisi varmistuksia, vaan osa niistä on sattumia. Kun siis tuloksia katsoo, on hyvä pitää mielessä mainitut rajoitukset.

Kun numeroaineisto katsotaan kokonaisuutena, niin aineiston isälinjaiset haploryhmät ovat Suomessa joko I, N tai R hapoloryhmiä. Kaikki muut ryhmät ovat hyvin marginaalisia, ollen promillen tai muutaman promillen luokkaa.



Kun aineistoa katsotaan prosenttitauluna, huomio kiinnittyy siihen, että aineistoa jakaantuu I ja N ryhmien suhteen 3 ryhmään.
A) Satakunnassa, Pirkanmaalla, Kanta-Hämeessä, Etelä-Pohjanmaalla ja Keski-Pohjanmaalla I haploryhmän osuus on yli 45 % ja N ryhmä alle 55%. (Ahvenanmaan otos on pieni, josta on vaikea tehdä päätelmiä)
B) Uudellamaalla, Varsinais-Suomessa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapissa I-haploryhmän osuus on 25-45 % ja N ryhmä 35-65 %.
C) Kaikissa muissa maakunnissa I-haploryhmän osuus on alle 20 % ja N ryhmä yli 70 %.

Tulos on siinä mielessä hämmentävä, että aika yleisesti lähdekirjallisuudessa mainitaan, että I ryhmän osuus kasvaa länteen päin mentäessä. Tässä aineistossa kuitenkin I-haploryhmän osuus on suurimmillaan ikiaikaisissa suomalaisissa maakunnissa ja selkeästi alhaisempi esim. Varsinais-Suomessa. Asiaa voisi myös kuvata siten, että I haploryhmän osuus on korkea nimenomaan niissä maakunnissa, jotka siirtyivät hitaimmin roomalaiskatolliseen kristinuskoon. Tulos on aika ymmärrettävä sitä kautta, että Suomessa esiintyvät päähaploryhmät ovat hyvin vanhoja. Mutaatiot, joista ne ovat syntyneet, ovat pikemminkin tuhansia kuin satoja vuosia vanhoja. Jukka Kylli kirjoittaa I1 Suomi Finland projektin taustatieto osuudessa samasta ilmiöstä seikkaperäisesti I1 ryhmän osalta.

Tuloksia voi katsoa myös itä/länsi akselilla. Olen jakanut idän ja lännen siten, että maakunnat yllä olevassa taulukossa Ahvenmaasta Keski-Pohjanmaahan, kuuluvat länteen ja loput itään. Yleensä historiaa koskevissa tarkateluissa itä/länsi jaon sanotaan noudattavan karkeasti Pähkinäsaaren rauhan 1323 rajaa. Olen pohtinut Pähkinäsaaren rajaa aikaisemmassa kirjoituksessani ja oikeasti jakolinjan pikemminkin pitäisi koskea Pähkinälinnan rauhan edeltävää aikaa. Rauhassa Novgorodin hallitsija antoi ystävällisesti kolme kihlakuntaa: Savon, Jääsken/Äyräpään ja Karjalan kihlakunnat Ruotsille.

Jos noudatamme itä/länsi akselilla Pähkinäsaaren rauhaa edeltävää tilannetta, niin I ja N haploryhmien esiintymisrajan pitäisi kulkea Suomen lahdelta pohjoiseen ikiaikaista hämäläisten ja savolaisten rajaa pitkin. Tällaisesta rajasta on säilynyt useita rajakäyntejä myöhäisemmältä ajalta, mutta ikiaikaisista asiakirjoista voidaan arvella heimorajan kulkeneen karkeasti Kymijokea pohjoiseen ja edelleen siitä Päijänteelle niin pitkälle kuin asutusta on esiintynyt, jonka raja lienee ollut noin Jämsän korkeudella Pähkinäsaaren rauhan aikoihin.

Eli jakoni menee idän ja lännen välillä Kymijokea pitkin edelleen Päijänteelle ja sieltä erämaita pitkin Keskipohjanmaalle noin Perhonjokeen ja rannikolle, sinne mihin ruotsalaisasutus päättyy. Tämä jako on perusteltavissa historiallisten dokumenttien ja tietojen avulla. Jaon mukainen tulos näkyy edellä olevassa taulukossa. Haploryhmien jakautuminen idän ja lännen sisälle on tilastollisesti varmaankin aika oikein ja virhemarginaalit idän ja lännen sisällä on noin 2 % luokkaa suuntaan ja toiseen (otoksen koon perusteella). Yhteensä lukujen oikeellisuutta häiritsee se, että idästä on määrällisesti selkeästi enemmän näytteitä, joka ei vastaa ikiaikaisia asutuslukuja. Näin ollen itä painottuu liikaa koko maata koskevissa luvuissa. Asian selvittäminen tarkasti vaatisi aineiston painottamista oikeilla asutusluvuila. Jos ajateltaisiin, että lännessä oli seurakunnista 2/3 osaa ja idässä 1/3 osaa, niin tällä suhteella koko maassa olisi esi-isien aikaan ollut 35 % I haploryhmään kuuluvia, 55 % N haploryhmään kuuluvia ja 9 % R haploryhmään kuuluvia.

Läntisten maakuntien haploryhmät näyttäisivät menevän niin, että I ja N ryhmiä esiintyy jotakuinkin yhtä paljon. R ryhmän osuus on noin 10 % ja kaikkien muiden haploryhmien osuus noin 1-2 %. Idässä N ryhmää on 77 %, I ryhmää 15 %, R ryhmää 7% ja muita noin 1% verran. Eli tämäkin aineisto vahvistaa sen, että haploryhmien jako on hyvin erilainen ikiaikaisen jakolinjan eri puolilla. Alla oleva kuva kertoo tarkemmin miten eri haploryhmät jakautuvat maassa.

.

Yllä väriympyrät on laitettu seurakuntien alueelle, mutta ei tarkkaan sijaintiin seurakunnan sisälle. Kartan voi ladata suurempana tästä linkistä omalle koneelle. Kartan rajaviivastot noudattelevat 1600-luvun seurakuntajakoa, mutta seurakunnan nimiä ei ole karttaan laitettu. Koska yksittäiseen kuntaan on osunut aika rajallinen määrä näytteitä, niin kuntakohtaisesti ei voi tehdä kovan syvälle meneviä päätöksiä. Jos kuitenkin poimii joitakin huomioita, niin Pohjois-Karjalassa I haploryhmän esiintyminen on runsaampaa kuin muualla idässä. Tämä kertonee siitä, että Pohjois-Karjalan asutusliikkeestä 1600-luvulla ainakin osa on tullut kaukaa lännestä ja jos uudisasukkaiden lähtöalueet joskus pystytään selvittämään, niin Pohjois-Karjalalaisilla vaikuttaisi olevan hämäläisiä, pirkkalaisia, pohjalaisia ja satakuntalaisia juuria. Näin ollen Pohjois-Karjalaa ei ole asutettu pelkästään naapuri maakunnista. N haploryhmällä vaikuttaisi olevan vahva kiila Päijänteen eteläosissa hämäläisalueilla Päijänteen molemmin puolin. Varsinais-Suomeen luetaan nykyisin Loimaan ja Someron seutukunnat ja myös itse olen luokitellut ne Varsinais-Suomeen. Kuitenkin ne molemmat ovat historiallisesti olleet hämäläisalueita, joka näkyy myös siinä, että näissä kunnissa on paljon I haploryhmää. Hiukan samalla tavalla häme on ulottunut aikoinaan syvälle Uuttamaata.

Paluu Historia/Muuta sivulle

Dokumentti on päivitetty viimeksi 26.06.2018
Dokumentti on luotu 24.06.2018